Suomalaista kasvihistoriaa: oopiumia, digitalista ja perunaviinaa tuotettiin ennen vanhaan kotinurkissa

Ennen vanhaan Kokkolassa valmistettiin oopiumia ja Turussa tehtailtiin malarialääkettä potilaiden tarpeisiin. Monia myrkkykasveja viljeltiin lääkkeiksi, mutta silloin pidettiin mielessä, että annos tekee myrkyn. Kun annos oli tarkka, niin yleensä potilas jäi henkiin. Alkuperäisestä Digitaliksesta eli sormustinkukasta kehitys kehittyi sydänlääkkeenä käytettävään digitalikseen. Tiedeykkösessä pohditaan, mistä lääkeyrttejä sekä väri- ja myrkykasveja on tullut tai tuotu Suomeen, ja kuka niitä tänne toimitti. Tulivatko yrtit ja muut hyötykasvit luostarien vai linnojen väen mukana vai jo näitä ennen? Kasviarkeologiaan tutustutaan Kumpulan kasvitieteellissä puutarhassa. Lääkärit ja apteekit kasvattivat raaka-aineet lääkkeisiin, joita he itse valmistivat. Näin oli säädetty laissa. Raaka-aineen saanti piti varmistaa ja lähellä kasvatettu oli tuoreempaa kuin kaukaa rahdattu, ja vaikuttavat aineet olivat tallella. Kaukaa tuoduista yrteistä eteeriset öljyt ehtivät haihtua matkan varrelle. Nykyiset kasvitieteelliset puutarhat ovat jatkoa entisaikain apteekkarien ja lääkärien rohdoskasviviljelmille. Apteekkari Julinin tehtaassa valmistettiin malarialääkettä kiinapuun kuoresta. Kiinanmyllynkatu Turussa on saanut nimensä tämän Suomen ensimmäisen lääketehtaan mukaan. Joskus hyötykasvien tie rahvaan pöytään oli mutkainen. Oudosta potaatista, perunasta, innostuttiin vasta, kun älyttiin keittää siitä viinaa. Leena Mattila ja kasviarkeologi Teija Alanko hakevat tuulensuojaa Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan pensaikoista Kumpulan kartanon alapuolelta. Kuva: Hullukaali (Hyoscyamus niger) Shutterstock