Miksi Länsi-Suomen toiseksi korkeimmassa kohdassa on Lapin pinnanmuotoja – Lauhavuoren geologiasta

Suuri osa Suomen kallioperästä on tuhansia miljoonia vuotta vanhaa, mutta Kauhajoen ja Isojoen tienoilla sijaitsevassa Lauhavuoressa nuori hiekkakivi yllättää. Miten tämä suomalaiselle geologialle epätyypillinen 500-600 miljoonaa vuotta vanha hiekkakivi syntyi? Siitä tietää Lauhanvuori Hämeenkangas Unesco Geoparkin geologi Pasi Talvitie. Toimittaja Teija Peltoniemi tutustui Lauhavuoren erikoiseen geologiaan Talvitien kanssa. Yksi Lauhavuoren geologisia nähtävyyksiä on noin 800 metrin mittainen ja reilun sadan metrin levyinen pirunpelto eli kivijata. Valtava kivipelto on täynnä hiekkakiviä. Lauhavuori oli muutaman sadan vuoden ajan muinainen saari viimeisen jääkauden alettua sulaa. Saari oli ulkosaaristoa silloisesta Suomen mantereesta noin 80 km päässä, ja kaukana lännessä oli Ruotsin rannikko. Auma- eli toorikivet muistuttavat myös Lapin maisemasta. Nämä kivet ovat rapautumiselta säästyneitä peruskallion paloja, jotka kohoavat maasta kuin jättimäiset hampaat. Myös pallon tai kananmuotoa näkyy. Vesi ja lämpö ovat murentaneet niiden ympäriltä rikkonaisen peruskallion pois. Karkearakeinen kivi rapautuu ryynimäiseksi rapakalliosoraksi, joka eroaa selvästi jääkauden synnyttämistä maalajeista.