Nikean linnake 325: Raamatun totuus pimeän harhaopin kukistajana kirkkotaistelussa

Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 areiolaisuuden opetus tuomittiin. Presbyteeri Areios on kuvattuna ikonin keisarin ja piispojen jalkojen alle. Piispoilla vaikuttaa olevan Raamattu käsissään. Ikoni kreikkalaisessa luostarissa. Wikimedia Commons / Jjenssen.TIIVISTELMÄ* Kristillistä kirkkoa uhkasi 300-luvulla erittäin vakava harhaoppi. Kirkkoon myönteisesti asennoitunut keisari kutsui laajan kirkolliskokouksen. Siellä noin 300 piispaa torjuivat areiolaisuuden. Harhaoppi opetti Jumalan Pojasta eli Jeesuksesta Kristuksesta väärin. Nikean uskontunnustus syntyi tunnustamaan oikean opin ja torjumaan väärän. Tällä uskontunnustuksella on pysyvä asema ja arvovalta kristillisessä kirkossa. Siksi jokaisen kristityn on hyvä ja hyödyllistä tuntea se.Nikean uskontunnustusta on perusteltua pitää - Raamatun jälkeen -kristillisen uskon tärkeimpänä tekstinä. Näin ollen on helppoa ymmärtää, että kyseessä on erittäin painava ja tärkeä opillinen asiakirja.Uudessa testamentissa on monia uskon tunnustamisen lausumia. Kuten esimerkiksi nämä: Jeesus kysyi apostoleilta: “Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastasi: “Sinä olet messias elävän Jumalan Poika.” (Matt. 16:15-6)Apostoli Paavali opetti: “Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9-10)Kun Jeesus kysyi suoraan Pietarilta: “Kuka minä teidän mielestänne olen?”, Pietari vastasi oikein. Paavali opetti, että sydämen usko ja suun tunnustus ruumiillisesti ylösnouseesta Kristuksesta kuuluvat yhteen. Hän piti tarkasti huolta uskonsisällön oikeellisuudesta. Siksi Paavali vaati, että seurakunnan vanhimpien tulee pitää kiinni luotettavasta oikeasta opetuksesta ja pystyä kumoamaan harhaopettajien väitteet:“Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.” (Tiit. 1:9)Nikean uskontunnustus on alkuperäistä “tervettä opetusta” ja se “kumoaa” 300-luvun vakavimman kirkkoa uhanneen harhaopin: areiolaisuuden.Uskontunnustus vastaa perusteellisesti esimerkiksi kysymyksiin: Kuka Jumala on? Kuka on Jeesus Kristus? Nikean uskontunnustus lausuu uskon kolmiyhteiseen Jumalaan. Se sisältää myös kirkon lyhyen vastauksen joihinkin muihin kristillisen uskon kysymyksiin. Nikean uskontunnustus perustuu vahvasti pyhään Raamattuun. Kristillistä historiaa oli jo takana noin 300-vuotta. Näin ollen seurakunnissa oli kauan ollut selvä opetus kristillisen uskon keskeisimmistä asioista. Nyt oikea opetus satojen kirkollisten johtajien eli piispojen perusteellisen harkinnan jälkeen kirjattiin ylös. Uskontunnustuksen sanamuoto oli tarkoitettu kaikkia velvoittavaksi. Raamatullisesta kolminaisuusopista kirjoittivat varhaisen kirkon kirkkoisistä esimerkiksi Irenaeus n. 135–202 ja Tertullianus n. 170–230. Roomalaiskatolinen oppinut Eetu Manninen on kirjoittanut hyvän lyhyen artikkelin: TOP 5 kirkkoisät: kolminaisuus.Piispat eivät siis keksineet mitään opin kannalta katsoen uutta ja erikoista. Vaan nimenomaan torjuivat uuden ja erikoisen opetuksen: areiolaisuuden. Piispat tunnustivat Nikeassa ja sen uskontunnustusta täydentäneessä Konstantinnopolin kirkolliskokouksessa Raamatun opettaman vanhan uskonsisällön. Sen, jonka seurakunnat olivat perineet apostoleilta. Tätä uskontunnustusta nimitetään yleensä lyhyesti Nikean uskontunnustukseksi. Joskus sen sanotaan - oikein mutta pitkästi - olevan: Nikean-Konstantinnopolin uskontunnustus.Jos joku oppi tai opetus on uskontunnustuksen kanssa ristiriidassa kyseinen oppi tai opetus on ongelmallinen ja väärä. Olipa se uusi tai vanha. Uskontunnustuksen tehtävä on yhtäältä koota oikea opetus, ja toisaalta rajata virheellinen opetus kirkon ovien ulkopuolelle. Alttarin pyhyyttä tulee vaalia. Kirkkorakennus on pyhä. Sinne ei sovi Raamatun vastainen tai sen kanssa - jännitteessä, jopa ristiriidassa - oleva opetus tai kirkollinen toimitus. Kirkon piispat ymmärsivät tämän hyvin 300-luvulla, joka antaa nykyaikaan esimerkin torjua rohkeasti kirkkoon päässyt väärä opetus. Jokaisena ajanjaksona ympäröitsevä kulttuuri ja maailman ajan henki koettelevat kristillistä uskoa. Silloin on aika ja tarve raamatullisen ja apostolisen kristinuskon puolustajien nousta esiin. Näin tapahtui Nikeassa.Kirkko on kaikkia ihmisiä varten, mutta ei kaikenlaista opetusta tai käytäntöä varten. Nikealainen uskontunnustus muistuttaa aidosta kristillisestä uskosta.NIKEAN USKONTUNNUSTUS - SUOMEN EV.LUT. KIRKON KÄYTTÄMÄ SANAMUOTO“Me uskomme yhteen Jumalaan,Kaikkivaltiaaseen Isään,taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,Jumalan ainoaan Poikaan,joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,Jumala Jumalasta, valo valosta,tosi Jumala tosi Jumalasta,syntynyt, ei luotu,joka on samaa olemusta kuin Isäja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,joka meidän ihmistenja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariastaja syntyi ihmiseksi,ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,kärsi kuoleman ja haudattiin,nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,astui ylös taivaisiin,istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.Me uskomme Pyhään Henkeen,Herraan ja eläväksi tekijään,joka lähtee Isästä ja Pojasta,jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaanja joka on puhunut profeettojen kautta.Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,odotamme kuolleiden ylösnousemustaja tulevan maailman elämää.”MIKÄ?Nikean uskontunnustus on Raamatun jälkeen tärkein kristillinen teksti. Yhä edelleen vanhojen suurten kirkkojen uskovat tunnustavat kristillisen uskonsa sen sanoin. Suomessa luterilaiset käyttävät useimmiten messussa Apostolista uskontunnustusta. Mutta on paljon seurakuntia (erityisesti Lähetyshiippakunta) ja messuyhteisöjä, joissa käytetään säännöllisesti nikealaista tunnustusta.Kirkolliset teologit ja papit tutkivat uskontunnustuksen historiaa, vaikutusta ja merkitystä. Se ilmaisee lyhyesti kirkon uskon kaikkein tärkeimmät asiat. Uskontunnustuksen ydin on lausua kristillinen usko yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan. “Kun uskontunnustus oli saatu valmiiksi, vielä oli kahdeksantoista piispaa, jotka vastustivat sitä. Keisari uhkasi maanpakoon ajamisella vastustajia, ja niinpä viimein oli jäljellä vastustajien joukossa vain Areios ja hänen jyrkimmät tukijansa, libyalaiset Secundus ja Theonas. Nämä erotettiin piispavirasta ja lähetettiin Areioksen kanssa maanpakoon.” (s. 63.)* Karttunen, Tomi. Nikea 325. Jakamattoman kirkon perintö 2000-luvulla. Väyläkirjat. 2024.Kirkolliskokouksen koollekutsuja oli Rooman valtakunnan keisari Konstantinus Suuri n. 272—k. 337. Tämä ekumeenisen arvon saanut kirkolliskokous pidettiin vuonna 325 jKr. Keisari kutsui piispat kokoukseen, koska Egyptissä alkanut presbyteeri, pappi Areioksen 256–336 vakavasti väärä opetus. Se oli vaikuttanut haitallisesti jo pitkän aikaa. Myös Egyptin ulkopuolella eräillä muilla alueilla.Areioksen heresia eli harhaoppi - areiolaisuus - opetti, että Jeesus Kristus on eräänlainen puolijumala. Oikea kristillinen opetus on: Jumalan Poika eli Jeesus Kristus on tosi Jumala. Suuret määrät kristittyjä olivat hämmennyksissä. Kirkkoon piti saada yksimielisyys ja rauha. Silloin myös keisarin valtakunta olisi yhtenäisempi.Nikean kirkolliskokous alkoi toukokuussa. Paikalle saapuneiden piispojen lukumäärä ei ole aivan varma. Mutta lukumääräksi on usein sanottu perustellusti 318. Useita viikkoja kestäneen kokouksen lopuksi piispojen oli aika allekirjoittaa uskontunnustus. Tässä vaiheessa kahdeksantoista piispaa vielä vastusti. Sitten keisari uhkasi maanpakoon lähettämisellä. (Karttunen, s. 63) Tilanne oli erittäin jännittynyt ja ilmapiiri vakava: mikäli näiden piispojen nimiä ala tulla pian paperiin. Tässä kohtaa punnittiin vielä allekirjoitusta empivien piispojen raamattukäsitystä, vakaumusta ja omaatuntoa. Oliko alussa ollut este jättää allekirjoittamatta suuri vai pieni? Tässä vaiheessa oli siis jo yli 90% piispallinen ylivoima Nikean kirkolliskokouksessa laaditun uskontunnustuksen hyväksi.Kävi niin, että lähes kaikki kahdeksastatoista vastahakoisesta piispasta päättivät allekirjoittaa uskontunnustuksen. Vain kaksi piispaa eivät allekirjoittaneet: heidät ja oppiriidan päähenkilö kuuluisa pappi Areios karkotettiin maanpakoon. (Karttunen, s. 63)Kokouksen jälkeen keisari järjesti suuren juhlatilaisuuden. Areios kärsi massiivisen ja ratkaisevan tappion.Heresian lohikäärme oli ratkaisevalla tavalla ja maksimaalisella arvovallalla lyöty keisarin kutsumassa yleisessä kirkolliskokouksessa.Vaikka Areios kärsi ylivoimaisen murskatappion Nikeassa, niin uppiniskaisuudessaan ei ollut valmis jättämään oikeauskoista kirkkoa rauhaan. Vaan suunnitteli jo revanssia. Areiolaisuuden harhaoppia ei siis nopeasti saatu täysin pois kirkkoa ahdistamasta. Eli sillä oli edelleen seuraavina vuosikymmeninä välillä merkittävääkin vaikutusvaltaa joillakin alueilla. Myös toisinaan keisarien tukea. Nikean kokouksen jälkeen tilanne ei ollut käytännön kirkollisessa elämässä mustavalkoinen. Areiolaisuuden käärme pyrki edelleen kirkon sisälle johdattamaan harhaan. Aikansa kohupappi ja voi hyvin sanoa - arkkihereetikko - Areios kuoli vuonna 336. Raskainakin aikoina areiolaisuuden torjunta pysyi kuitenkin voimassa päälinjan kirkossa ja piispojen enemmistössä. Nikean uskontunnustusta täydennettiin seuraavassa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 381. Tämä merkitsi voimakasta ja lopullista vahvistusta oikeauskoisuuden voitolle ja areiolaisuuden harhaoppisuudelle. Areiolaisuus oli pitkään kirkon vaivana. Raskainakin aikoina areiolaisuuden torjunta pysyi kuitenkin voimassa päälinjan kirkossa ja piispojen enemmistössä. Areiolaisuuden vaikutusta oli Länsi-Rooman alueella germaaniheimojen keskuudessa jopa 600-luvulle saakka. Harhaoppi voi siis olla joillain alueilla aidon kristillisyyden uhkana hyvinkin pitkiä aikoja. Harhaopin täydellinen torjuminen ja sen vaikutuksen pääsyn kirkkoon estäminen vaati sen ajan kirkolta paljon kestävyyttä ja päättäväisyyttä. MILLOIN?Vuosina 325 jKr ja 381 jKr ekumeenisissa kirkolliskokouksissa.MISSÄ?Nykyisen Turkin alueella kaupungissa, jonka nimi oli Nikea. Nykyään siinä kohdalla on kaupunki nimeltä İznik. Uskontunnustusta täydennettiin 56—vuoden päästä seuraavassa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Se pidettiin vuonna 381 Konstantinnopolin kaupungissa eli myös nykyisen Turkin alueella. Kaupunki tunnetaan nykyään nimellä, Istanbul.MIKSI?Rooman valtakunnassa levisi vakava areiolaisuuden harhaoppi. Keisari Konstantinus Suuri - keisarina 306—337 tahtoi kirkkoon yksimielisyyden. Siksi hän kutsui kokoon yleisen kirkolliskokouksen, jotta piispat ratkaisisivat oppiriidan. Uskontunnustuksen tärkeimpänä kohtana ja kiistan ratkaisuna pidetään näitä: * Jumalan Pojan todettiin Raamatun perustalta olevan: “samaa olemusta kuin Isä”. Tällä myönnettiin oikea opetus Jeesuksesta Kristuksesta. * Samalla torjuttiin väärä opetus myös suoraan hylkäävillä sanoilla: “ei luotu”. Jumalan Poika on ikuisesti ollut olemassa ja Hän on samanveroinen jumaluudessaan kuin “Isä”.Näitä kohtia areiolaisen harhaopin kannattajat eivät pystyneet mitenkään tunnustamaan. Käärme oli paljastettu, otettu kiinni ja heitetty pois kirkon lattialta kiusaa aiheuttamasta. Oikea opetus oli näin ollen auktoratiivisesti kirjattu ja väärä oppi torjuttu. Joka kerran, kun Nikean uskontunnustus lausutaan messussa saarnan jälkeen tai pappisvihkimyksessä areiolaisuuden harhaopin hylkäys toistetaan. Tämä torjunta tapahtuu sekä tunnustamalla oikea oppi että hylkäämällä areiolaisuus konkreettisesti sanoissa: “ei luotu”. MERKITYS?Nikean uskontunnustuksen merkitys on valtava. Se tunnustaa Raamattuun ankkuroituvan oikean opetuksen. Se on oikean opetuksen ilmaus. Myös areiolaisuuden harhaopin lisäksi usein muiden virheellisten oppien juurisyiden paljastaja. Nikean uskontunnustus opettaa esimerkiksi kirkosta: yksi, pyhä, yhteinen (katolinen) ja apostolinen.Luterilaisen opetuksen mukaan Raamattu on ainoa uskonopin tuomari. Luterilainen kirkko on omaksunut alusta lähtien Nikean uskonnustuksen. Se on luterilaisissa tunnustuskirjoissa ennen 1500-luvun Augsburgin tunnustusta.SYMBOLI: KUULIAISUUDEN OSOITUS JA TUNNISTUKSEN VÄLINEUskontunnustustuksista on käytetty nimitystä symboli. Se merkitsi antiikin aikaan ainakin: 1) kuuliaisuuden osoitusta, 2) yhteenvetoa, 3) kokoamista ja 4) tunnistuksen välinettä. Symboli saattoi olla osa sotilaiden käyttämää kaksiosaista tunnussanaa oikean henkilön tunnistamiseen. (s. 20. Cary, Philip. Nikean uskontunnustus. Lyhyt johdatus. Sley-Media Oy. 2025.)Symboli saattoi olla sinetti, joka oli repäisty kahteen osaan. Osapuolet tunnistivat toisensa, kun molempien sinetin pala sopi toiseen muodostaen yhdessä sinetin alkuperäisen muodon. Symboli saattoi olla myös esimerkiksi murrettu luu. Sen toinen osa oli kaupankäynnin toisella osapuolella ja toinen osa toisella. Näin oikeat ja tarkoitetut liikekumppanit tunnistivat varmasti toisensa. (s. 24. Thurén, Jukka, Thurén, Lauri. Nikean tunnustuksen opas. Perussanoma. 2017.)5 NÄKÖKOHTAA NIKEAN USKONTUNNUSTUKSEEN* TUNNUSTAA KRISTITTYJEN USKON KOLMIYHTEISEEN JUMALAANSuomen ev.lut. kirkon katekismuksen sanoin: “Jumala lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki.”* KERTOO TIIVIISTI OLENNAISIA OPINASIOITAJokainen Nikean uskotunnustuksen opetus on merkityksellinen ja tärkeä. Siinä ei ole sivuasioita. Vaan kristillisen uskon - ytimen ydin - sekä olennaisia opetuksia. Tässä joitakin uskonopin asioita, jotka uskonnustus mainitsee.* Kristityt tunnustavat Raamatun perustalta, että on yksi kolmiyhteinen Jumala: Isä ja Poika ja Pyhä Henki.* Jumala on kaikkivaltias ja Hän on luonut niin näkyvän kuin näkymättömän todellisuuden.* Jumalan Pojan eli Jeesuksen Kristuksen tiivis elämänkerta. Uskontunnustus puhuu “syntymisestä” ikuisuudessa ja ajassa. Tässä kirjoitan ikuisuuden kannalta, eli en “Neitsyt Mariasta” ajassa tapahtuneesta syntymästä.Uskontunnustus opettaa Hänen “syntyneen” Isästä. (1. Joh. 5:18-20) Tässä on kyse ikuisuudesta. Tämä liittyy Jumalan Pojan jumalliseen alkuperään. Ilmaisu ei ole tietenkään ole biologinen, eikä ajallinen. Vaan kuvaa ikuisuudessa tapahtuvaa asiaa ja Kristuksen olevan jumaluudessaan samaa olemusta kuin Isä. * Kyse on Jumalan sisäisestä elämästä ja persoonien välisestä iankaikkisesta suhteesta. Ei maailman luomisesta. Tähän liittyy käsittämättömyyttä: “Mikä sitten on tarkasti ottaen ero Pojan “syntymisen” ja Hengen “lähtemisen” välillä? “Syntymisen ja lähtemisen tapa ovat käsittämättömiä”, sanoo pyhä Johannes Damaskolainen. (Ware, s. 55.) * Uskontunnustuksen kohta “valo valosta” kuvaa samaa todellisuutta. Kirkon traditiossa on huomioitu, että aurinko ja auringon säde ovat molemmat, aurinkoa. Aina kun on aurinko, on myös sen säde. Aurinko sädehtii aina. Kirjeessä hebrealaisille Jeesusta Kristusta kuvataan näin:* “Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla.” (Hebr. 1:3)Jumalan Poika on “Jumalan sädehtivä kirkkaus”. * Analogia aurinkoon “toimii, mutta on rajoittunut”, sanoo Phillip Cary. (s. 75-6)Jumalan Pojan alkuperä on Isässä, ikuisuudessa. Ei siis ajassa, vaan ennen maailman luomista. Jumalan Poika on aina ollut, kuten Isäkin. Poika inkarnoitui eli tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta. Jeesus Kristus omaksui ihmisluonnon Neitsyt Marialta. Jeesuksella on yksi jumalallinen persoona ja Hänessä on kaksi luontoa: Jumalan ja ihmisen. Jeesus on yhtä aikaa Jumala ja ihminen.* “Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen.” Suomen ev.lut. kirkon katekismus* TODISTAA VARHAISEN KIRKON USKON RAAMATULLISUUDESTANikean uskontunnus ankkuroituu syvällisesti Raamattuun. Tämä on helposti osoitettavissa tutkimalla uskontunnustuksen sanojen raamatullista taustaa. Myös alkukristilliseen raamatullista aineistoa vertaamalla liturgiaan, kuten kastekaavaan. Kaste toimitettiin Kristuksen antaman kaste- ja lähetyskäskyn sanojen mukaisesti Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Esimerkiksi tässä on jo näkyvissä yksi Jumala, jossa on kolme persoonaa. Kaste toimitettiin “nimeen” eli yksikössä, mutta myös kolmen persoonan nimet lausuttiin. Dogmatiikan dosentti Juha Ahvio kirjoittaa:“Vanhakirkollisten uskontunnusten juuret ovat niissä lyhyissä uskonsäännön mukaisissa tunnustuslauselmissa, jotka esiintyvät Uuden testamentin apostolisissa teksteissä ja jotka liittyvät elimellisesti Vanhan liiton uskontunnustukseen, 5. Ms. 6:45, jonka Jeesus vahvisti, Mt. 22:37—40, ja jossa tunnustetaan uskoa olemuksellisesti yhteen Jumalaan, 2. Ms. 3:14, eettisen monoteismin mukaisesti. Kristuksen ja uusitestamentillisen apostolisen ilmoituksen mukaan tämä monoteismi on luonteeltaan trinitaarista, kolminaisuudellista. Tämän teologisen totuuden osoittavat lukuista Uuden testamentin trinitaariset tunnustuslauselmat, jotka jo varhain ovat olleet liturgisessa jumalanpalveluskäytössä: Mt. 22:19; 1. Kor. 6:11; 12:4—6; 2. Kor. 1:21—22; 13:13; Gal. 3:11—14; 1. Tm. 3:14—16; 1. Pt. 1:2; 3:18— 22 ja 1. Jh. 4:2—4, 10, 15.” (Ahvio, Juha. Johdatu klassisen kristillisen uskonopin syntyhistoriaan. Kolminaisuusopin ja kaksiluontokristologian muotoutuminen. Kuva ja Sana. 2024. s. 20-1.)Sellainen väite on siis täysin vailla kestäviä perusteita, että piispat olisivat Nikeassa keksineet jotain aivan uutta. Päinvastoin juuri Nikeassa piispat kirjasivat ja tunnustivat alkuperäisen kristillisen uskon. On toki totta, että piispat hyödynsivät oikean uskonopin ilmaisussa kreikkalaista filosofiaa, jotta kiistatilanteessa oikea oppi voitiin selväpiirteisesti erottaa harhaopista. Ratkaiseva kreikkalainen käsite - samaa olemusta - oli apuna raamatullisen opetuksen puolustamisena areiolaisuutta vastaan. Mutta vain apuna, kun piispat kirjasivat ja tunnustivat alkuperäisen kristillisen opetuksen uudessa kiistatilanteessa.“Ratkaiseva käsite oli siis valittava Kirjoitusten ulkopuolelta, niin että Raamattuun pohjautuvan kristillisen jumala- ja pelastuskäsityksen perustotuudet ja uskonymmärrys tulisivat selkeästi ilmaistuksi.” (Karttunen, s. 61.)Näin ollen kirkon opetus säilyi aitona ja alkuperäisenä. Juuri alkuperäisestä eli apostolisesta uskonopista oli kysymys Nikeassa.“Varhaisin kristillinen uskontunnustus Uudessa testamentissa liittää HERRAN Nimen Jeesukseen ja lausuu: “Jeesus on Herra”. Kun esimerkiksi apostoli Paavali haluaa perustella, miksi ne, jotka suullaan tunnustavat, että Jeesus on Herran, pelastuvat (Room. 10:9-10), hän lainaa Vanhan testamentin sanaa: “Jokainen, joka huutaa avukseen HERRAN nimeä, pelastuu” (Joel 3:5, lainattu Room. 10:13). Näin Jeesuksen tunnustaminen Herraksi tarkoittaa apostolin opetuksen mukaan samaa kuin HERRAN, Israelin Jumalan, Nimen avuksi huutaminen. “Jeesus on Herra” tarkoittaa siis: Jeesus on HERRA. Hänellä on täysi oikeus Israelin Jumalan pyhään Nimeen. Tämä on kristinuskon ydin. Siksi se on myös uskontunnustuksen ydin. Tämän toteaminen on tietenkin ennenkuulumattoman rohkeaa. Ihmiselle, joka ei hyväksy Nikean opetusta, sen täytyy kuulostaa epäjumalanpalvonnalta. Tässähän opetetaan kutsumaan yhtä ihmistä Jumalaksi ja kunnioittamaan häntä samalla palvonnalla kuin maailmankaikkeuden Luojaa. Mutta on ilmiselvää, että juuri näin ensimmäiset kristityt tekivät alusta lähtien.” (Gary, s. 48. Lainaa arvostettua raamatuntutkija Richard Bauckhamia.)* TORJUU VAKAVAN HARHAOPINEkumeenisessa kirkolliskokouksessa yli 300 piispaa torjuivat pappi Areioksen opetuksen. Kristityn teologin Juha Ahvion sanoin: * “Areiolaisuus kielsi Jumalan Pojan, Sanan, Isän kanssa samaa olemusta olevan jumaluuden ja opetti Jumalan Pojan olevan luotu olento.” ( Ahvio, s. 68.)Areios opetti, että Jeesus Kristus on jonkinlainen puolijumala. (“Nikean kirkolliskokous 325: Kristusta puolijumalana pitävän areiolaisuuden torjunta.” Otsikko kirjassa: Karttunen, s. 58.”)Areioksen virheellisen kannan mukaan: Jumalan Poika ei ole ollut olemassa aina ikuisuudessa, eikä ole samaa olemusta kuin Isä. Tämä väärä opetus, harhaoppi ja heresia torjuttiin uskontunnustuksen sanoissa. Myös jyrkin sanoin siihen liitetyssä loppulausumassa. Areioksen opetuksen tuomitsevaa loppulausuntoa ei ole käytössä olevassa uskontunnustuksen tekstissä.Vaikka Areios - ei ollut piispa vaan pappi - hän oli Nikeassa harhaoppista kantaa edustaneiden piispojen ja muiden osallistujien intellektuaalinen johtaja. Oikean opin johtava puolustaja ei myöskään ollut piispa.Hän oli Egyptin Alexandrian oikeauskoisen piispan Alexandroksen 273—236 sihteeri, arkkidiakoni Athanasios n. 298—393. Hän oli vakaa oikean uskon puolustaja, taitava debatoija ja areiolaisuuden määrätietoinen torjuja. Muodollinen virka-asema on kirkossa aina ollut merkityksellinen. Kuitenkin loppupeleissä on tilanteita, joissa 1) kyky ymmärtää syvällisesti oikea uskonoppi, 2) reaalinen argumentointivoima ja 3) rohkeus nousta hätätilanteessa esiin ovat erittäin tärkeitä.Arkkidiakoni Athanasios oli sellainen mies. Hän nousi esiin silloinkin, kun monet muut olivat hiljaa. Hänellä oli suuri vaikutus apostolisen kristinuskon puolustamisessa. Hän nimeensä liitettiin myöhemmin nimitys: “Suuri”, Athanasios Suuri.Hän ei ollut välinpitämätön totuuden ja harhan välisessä opillisessa taistelussa. Vaan hän oli tarvittaessa kiivas raamatullisen oikeauskoisuuden puolustaja. Häntä nimitetään jopa “totuuden pylvääksi”. Meillä käytössä olevassa uskontunnustuksen tekstissä oikea oppi ja areiolaisuuden torjunta ilmenee kahdella tavalla:* Ensiksi Jeesuksen jumaluuden voimakkaana korostamisena: “samaa olemusta kuin Isä”. Ja “valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu”.* Toiseksi kohta “ei luotu” on Nikean uskontunnustuksen suora hylkäys Areioksen opetukselle. * Siis ensin tunnustetaan oikea oppi ja sitten torjutaan harhaoppi. Sana ortodoksinen tarkoittaa oikeaa opetusta ja oikeaa jumalanpalvelusta. Alkuosa “orto” tarkoittaa oikeaa ja loppuosa “doksisuus” (kreikaksi ορθός, δόξα) merkitsee myös ylistystä. (Wikipedia: “Ortodoksia”) Sitähän jumalanpalveluksessa tapahtuukin: oikeaa ylistystä.Ortodoksisuus merkitsee kirkollisesti heresian eli harhaoppien vastakohtaa: oikeaa kristillisyyttä. Näin Nikean uskontunnustuksesta kirjan tehnyt kristitty filosofian professori Phillip Gary kirjoittaa:* “Se on kirkko, jolle kuuluu nimi ortodoksinen (yleisnimenä), koska se opettaa oikeaa uskoa ja jumalanpalvelusta (kreikaksi orthe doxa). (Gary, s. 9.) Athanasios Suuri. Kuva: Wikimedia Commons. Arkkidiakoni Athanasioksesta tuli Egyptin Alexandrian piispa. Häntä sanotaan ortodoksisuuden isäksi. * OHJAA NYKYAJAN KIRKKOA PYSYMÄÄN ALKUPERÄISESSÄ KRISTILLISESSÄ USKOSSA Uskontunnustus on kristittyjen yhteisen uskonsisällön ilmaus. Se on kuin maan lippu, jonka alle kokoontuvat kansalaiset. Vielä parempi vertaus, jonka opin eräältä luterilaiselta papilta on maamme-laulu.Voi helposti todeta, että Suomen kansallislaulu yhdistää kansalaisia. Mutta vain suomalaisia. Nikean uskontunnustus on tarkoitettu yhdistämään kaikkia kristittyjä. Kristinusko on tarkoitettu kaikille. Kaikkien eri maiden kansalaisille. Jokaiselle ihmisille. Nikean uskontunnustus on kristinuskon päälinjan virallinen tunnustus. Se voidaan yhteen ääneen lausumisen lisäksi myös laulaa. Uskontunnustus kokoaa kristittyjä, mutta myös tekee eron niihin, jotka eivät eri syistä tahdo uskoa niin kuin kristityt yleisesti uskovat. On kuitenkin sanottava, että on paljon protestattisia kristittyjä, jotka eivät syystä tai toisesta tahdo käyttää Nikean uskontunnustusta. Esimerkiksi Nikean uskontunnustuksen maininta kasteen vaikutuksesta saattaa estää heitä lausumasta sitä. Mutta yleensä he tahtovat pitäytyä lyhyempään ja opilliselta sisällöltään kapeampaan Apostoliseen uskontunnustukseen. Ainakin hyväksyvät sen sisällön, vaikka eivät käyttäisikään niin nikealaista kuin apostolistakaan uskontunnustusta. Kirkkojen maailmanneuvosto määrittelee kristilliseksi kirkoksi ne, jotka “tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Pelastajaksi kirjoitusten mukaan, ja jotka etsivät yhdessä täyttää yhteistä kutsumustaan kunniaksi yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.”* “"a fellowship of churches which confess the Lord Jesus Christ as God and Saviour according to the scriptures, and therefore seek to fulfill together their common calling to the glory of the one God, Father, Son and Holy Spirit." (Kirkkojen maailmanneuvosto)BONUS LUKIJALLE: KOLMINAISUUSOPIN LOGIIKAN RUNKOProfessori Philip Caryn mukaan kristillisen kolminaisuusopin runko voidaan ilmaista seitsemällä kohdalla:* Isä on Jumala* Poika on Jumala* Pyhä Henki on Jumala* Isä ei ole Poika* Poika ei ole Pyhä Henki* Pyhä Henki ei ole Isä* On vain yksi JumalaTästä voidaan tehdä joitakin huomioita. Kuten, että sanaa kolme ei mainita. * “Tärkeimmät termit ovat “Jumala”, “yksi”, ja, kaikkein tärkeimpänä, kasteen yhteydessä lausuttu kolminkertainen Jumalan nimi: Isä, Poika ja Pyhä Henki.” (Gary, s. 231.) Suomen ev.lut. kirkon kastekaavassa Jumalan nimien välissä on sana “ja”. Kuten Matteuksen evankeliumin kastekäskyn sanoissa. Tässä lapsen kasteen kaavasta: “[NN (etunimet),] minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Hätäkasteen kaavasta: “[NN (etunimet),] minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”* “Tietenkin kolminaisuudesta on paljon muutakin sanottaa kuin vain nämä seitsemän lausetta. Kyse on ainoastaan logiikan rungosta. Jotta saadaan tavaraa rungon ylle, pitää opettaa uskontunnusta, saarnata evankeliumia ja kertoa Jumalasta niin kuin Raamattu hänestä kertoo.” (Gary, s. 230.)LOPUKSIKolminaisuusoppi on oikea opetus. Sen ilmaisee arvovaltaisimmin Nikean uskontunnustus. Olen pyrkinyt parhaan kykyni mukaan tuomaan esille Nikean uskontunnustuksen sisältöä. Jos tekstissäni on asiavirheitä, otan mielelläni vastaan kriittistä palautetta. Tarkoitukseni on ollut käsitellä syvällistä teemaa oikein. Läntisessä kristillisyydessä eli roomalaiskatolisuudessa ja yleisesti protestanttisissa kirkon on omaksuttu lisäksi Apostolinen uskontunnustus. Myös yksityiskohtaisesti kolminaisuusopin ilmaiseva, Athanasioksen tunnustus, kuuluu roomalaiskatoliseen ja suurten protestanttisten kirkkojen (ainakin luterilainen, anglikaaninen ja reformoitu) opetukseen. Suomen ev.-lut. kirkon uskonopin mukaan oikea opetus kolmiyhteisestä Jumalasta löytyy kolmesta yllä mainitusta uskontunnuksesta.Nikean uskontunnustukseen syventyminen on erittäin hyödyllistä. Silloin kristitty vahvistaa oman kristillisen uskon ja sen historiallisten juurien tuntemista.KIRJALLISUUTTA NIKEAN USKONTUNNUSTUKSEEN:Ahvio, Juha. Johdatus klassisen kristillisen uskonopin historiaan. Kuva ja Sana. 2024.Cary, Phillip. Nikean uskontunnustus. Lyhyt johdatus. Sley-Media Oy. 2025.Karttunen, Tomi. Nikea 325. Jakamattoman kirkon perintö 2000-luvulla. Väyläkirjat. 2024.McGrath, Alister. E. Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. Kirjapaja. 2012/2017Thurén, Jukka, Thurén, Lauri. Nikean tunnustuksen opas. Perussanoma. 2017.Ware, Kallistos. Ortodoksinen tie. Ortodoksinen veljestö. 1985. This is a public episode. If you would like to discuss this with other subscribers or get access to bonus episodes, visit pauliselkee.substack.com